Parkinsonin tauti aiheuttaa monipuolisia iho-oireita, joita esiintyy jopa 80 prosentilla potilaista taudin eri vaiheissa. Iho-oireet voivat ilmetä vuosia ennen motorisia oireita, kuten vapinaa tai liikkeiden hidastumista. Vuonna 2026 Suomessa on arviolta 15 000–18 000 Parkinsonin tautia sairastavaa henkilöä, ja iho-oireiden tunnistaminen on keskeistä varhaisdiagnostiikassa. Tässä artikkelissa käsittelemme kattavasti, miten Parkinsonin tauti vaikuttaa ihoon ja mitä oireita tulisi seurata.
Mikä on Parkinsonin tauti ja miten se vaikuttaa ihoon
Parkinsonin tauti on etenevä hermostoa rappeuttava sairaus, joka aiheutuu dopamiinia tuottavien hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta aivojen mustassa aineessa. Suomessa taudin esiintyvyys on noin 200 tapausta 100 000 asukasta kohden, ja se on yleisin yli 60-vuotiaiden keskuudessa. Iho-oireita aiheuttaa autonomisen hermoston toimintahäiriö, joka vaikuttaa talirauhasten toimintaan, hikoiluun ja ihon lämmönsäätelyyn. Nämä iho-oireet voivat ilmetä jopa 5–10 vuotta ennen varsinaisia motorisia oireita.
Dopamiinin puute vaikuttaa suoraan autonomiseen hermostoon, joka säätelee tahdosta riippumattomia toimintoja, kuten hikoilua, ihon rasvaisuutta ja lämmönsäätelyä. Parkinsonin tautiin liittyvät iho-oireet ovat usein ensimmäisiä merkkejä taudin alkamisesta, mutta ne jäävät helposti huomaamatta tai tulkitaan ikääntymisen aiheuttamiksi muutoksiksi. Vuonna 2026 julkaistut tutkimukset korostavat, että iho-oireiden varhainen tunnistaminen voi parantaa hoitotuloksia merkittävästi.
Yleisimmät Parkinsonin taudin iho-oireet
Parkinsonin tautiin liittyvät iho-oireet ovat moninaisia ja vaihtelevat potilaskohtaisesti. Yleisimmät iho-oireet johtuvat autonomisen hermoston toimintahäiriöistä, jotka vaikuttavat talirauhasten toimintaan ja ihon aineenvaihduntaan. Nämä oireet voivat merkittävästi heikentää potilaan elämänlaatua ja aiheuttaa sosiaalista haittaa.
Seboroinen dermatiitti eli talinuottatauti
Seboroinen dermatiitti on yleisin Parkinsonin taudin iho-oire, jota esiintyy 18–60 prosentilla potilaista. Tila ilmenee rasvaisena, hilseilevänä ihona erityisesti pään alueella: otsalla, nenän sivuilla, kulmakarvojen alla ja pään nahalla. Talinuottatauti johtuu talirauhasten liikatoiminnasta ja ihon hilseilyhiivan liikakasvusta. Oireet pahenevat usein stressin ja väsymyksen myötä.
Hoitona käytetään keratolyyttisiä eli ihoa kuorivia shampoita, joissa on sinkki, seleeni tai ketokonatsoli. Kasvojen iholle soveltuvat miedot kortikosteroidivoiteet voivat auttaa akuuteissa tilanteissa. Parkinsonin taudin lääkityksen optimointi voi myös vähentää seboroista dermatiitiä merkittävästi, sillä dopamiinihoito parantaa autonomisen hermoston toimintaa.
Liiallinen hikoilu eli hyperhidroosi
Liiallinen hikoilu on yleistä Parkinsonin taudissa, ja sitä esiintyy 30–50 prosentilla potilaista. Hikoilua ilmenee erityisesti yöllä, ja se voi olla niin runsasta, että vuodevaatteet kastuvat läpimäriksi. Hyperhidroosi johtuu autonomisen hermoston säätelyhäiriöstä ja liittyy usein lääkityksen vaihteluihin. Hikoilu voi esiintyä erityisesti off-jaksoissa, jolloin lääkitys ei tehoa optimaalisesti.
Lisäksi Parkinsonin potilailla esiintyy myös fokaalia eli paikallista hikoilua tietyillä kehon alueilla, kuten otsalla tai ylävartalossa. Hoitoon kuuluu lääkityksen ajoituksen optimointi, riittävän nesteen saanti ja viileän ympäristön ylläpito. Antikolinergiset lääkkeet voivat vähentää hikoilua, mutta niiden käyttö vaatii huolellista harkintaa muiden oireiden takia.
Rasvainen iho ja akne
Rasvainen iho ja aknen kaltaiset oireet ovat tavallisia Parkinsonin taudissa talirauhasten liikatoiminnan vuoksi. Erityisesti kasvojen T-alue – otsa, nenä ja leuka – on altis rasvaisuudelle ja tukoksille. Tämä johtaa myös ihohuokosten laajenemiseen ja ihon kiillostumiseen. Parkinsonin tautiin liittyvä rasvainen iho eroaa nuoruusiän aknesta, sillä se esiintyy tyypillisesti yli 50-vuotiailla.
Ihonhoitoon suositellaan mietoja, rasvattoamia puhdistustuotteita ja säännöllistä ihon puhdistamista. Retinoidivoiteet voivat auttaa pitämään ihohuokoset puhtaina. Parkinsonin lääkityksen säätö voi myös tasapainottaa talirauhasten toimintaa ja vähentää rasvaisuutta merkittävästi.
Näkyykö Parkinsonin tauti kasvoista
Parkinsonin tauti näkyy kasvoista usein ilmeikkyyden vähenemisenä, joka tunnetaan nimellä maskamainen kasvonilme tai hypomimia. Kasvojen lihakset jäykistyvät ja liikkeet hidastuvat, minkä seurauksena ilmeiden kirjo kapenee merkittävästi. Tutkimusten mukaan 70–90 prosentilla Parkinsonin potilaista esiintyy jonkinasteista ilmeikkyyden vähenemistä. Silmien räpytys harvenee normaalista 15–20 kerrasta minuutissa jopa 3–4 kertaan minuutissa, mikä antaa tuijottavan vaikutelman.
Kasvojen iho muuttuu usein rasvaisemmaksi ja kiiltäväksi, ja seboroinen dermatiitti aiheuttaa punoitusta ja hilseilyä erityisesti nenän sivuilla ja kulmakarvoissa. Kasvojen lihaksiston jäykkyys voi myös vaikuttaa puheen selkeyteen ja syljenerityksen hallintaan, mikä johtaa tihkusyljentään. Nämä muutokset kehittyvät vähitellen, mutta ovat usein ensimmäisiä ulospäin näkyviä merkkejä Parkinsonin taudista.
Vuonna 2026 tehdyt tutkimukset osoittavat, että tekoälypohjaiset kasvontunnistusjärjestelmät voivat havaita Parkinsonin taudin merkkejä kasvoista jopa 72 prosentin tarkkuudella analysoimalla hienovaraisia muutoksia ilmeissä ja ihon rakenteessa. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia varhaisdiagnostiikkaan Suomessa.
Parkinsonin taudin ensioireet ihossa
Parkinsonin taudin ensioireet ihossa voivat ilmetä vuosia ennen motorisia oireita. Varhaisimmat iho-oireet ovat usein hienovaraisia ja helposti ohitettavia. Yleisin varhainen oire on ihon rasvaisuuden lisääntyminen erityisesti kasvojen alueella. Monet potilaat huomaavat pään ihon hilseilyn lisääntyvän ja hiusten rasvottumisen nopeutuvan. Nämä muutokset johtuvat autonomisen hermoston varhaisista toimintahäiriöistä.
Toinen tyypillinen Parkinsonin taudin ensioire on hajuaistin heikkeneminen eli hyposmia, jota esiintyy jopa 90 prosentilla potilaista jo 4–6 vuotta ennen diagnoosia. Vaikka hajuaisti ei ole varsinainen iho-oire, se liittyy läheisesti taudin varhaisiin autonomisiin oireisiin. Myös lämmönsäätelyn häiriöt, kuten äkillinen lämmön tunne tai yöhikoilu, voivat olla varhaisia merkkejä. Parkinsonin tautiin liittyvät varhaiset iho-oireet tulisi tunnistaa, sillä ne voivat auttaa diagnoosin nopeuttamisessa.
Ihon lämpötilan ja hikoilun muutokset
Parkinsonin tauti aiheuttaa merkittäviä muutoksia kehon lämmönsäätelyssä ja hikoilussa autonomisen hermoston toimintahäiriön vuoksi. Noin 40 prosenttia potilaista kärsii lämpötilan säätelyhäiriöistä, jotka voivat ilmetä kylmän tai kuuman tunteena ilman ulkoista syytä. Iho-oireet liittyvät usein lääkityksen vaikutusjaksoihin: on-vaiheessa potilas saattaa hikoilla runsaasti, kun taas off-vaiheessa kylmäntunte ja hikihäiriöt ovat yleisiä.
Lämmönsäätelyhäiriöt voivat olla erityisen vaikeita suomalaisessa ilmastossa, missä vuodenaikojen vaihtelut ovat suuria. Talvella Parkinsonin potilaat kärsivät usein kylmästä erityisesti raajoissa, kun taas kesällä kuumuuden sietokyky heikkenee. Autonomisen hermoston toimintahäiriö vaikuttaa myös ihon mikroverenkiertoon, mikä voi aiheuttaa ihon värjäytymistä tai marmoroitumista. Nämä muutokset ovat osa laajempaa autonomisen hermoston oireiden kokonaisuutta, jota esiintyy lähes kaikilla Parkinsonin tautia sairastavilla jossakin taudin vaiheessa.
Parkinsonin lääkityksen vaikutukset ihoon
Parkinsonin taudin lääkitys voi aiheuttaa erilaisia iho-oireita, jotka on tärkeää erottaa itse taudista johtuvista muutoksista. Levodopa, joka on tärkein Parkinsonin taudin lääke, voi aiheuttaa lääkeruiskeiden kohdalla ihon tummumista ja joskus melanoomaan viittaavia muutoksia. Vuonna 2026 suomalaisissa hoitosuosituksissa korostetaan säännöllisiä ihon tarkastuksia Parkinsonin potilailla, koska melanoomariski on 2–4 kertaa suurempi kuin väestössä keskimäärin.
Dopamiiniagonistit voivat aiheuttaa turvotusta ja ihon punoitusta, erityisesti alaraajoissa. Joillakin potilailla esiintyy myös ihottumaa tai kutinaa lääkityksen aloitusvaiheessa. Parkinsonin lääkityksen laastareita käytettäessä voi ilmetä paikallisia iho-oireita, kuten punoitusta, kutinaa tai ihottumaa. Nämä oireet vähenevät yleensä kiinnityskohdan vaihdolla. MAO-B-estäjät aiheuttavat harvemmin iho-oireita, mutta joillakin potilailla voi esiintyä valoherkkyyttä. On tärkeää raportoida kaikki iho-oireet hoitavalle lääkärille, jotta lääkitystä voidaan tarvittaessa muuttaa.
Parkinsonin taudin psyykkiset oireet ja niiden yhteys ihoon
Parkinsonin taudin psyykkiset oireet voivat epäsuorasti vaikuttaa ihon kuntoon ja iho-oireiden kokemiseen. Masennus, jota esiintyy 40–50 prosentilla Parkinsonin potilaista, voi heikentää itsehoidon motivaatiota ja ihon perushoitoa. Ahdistuneisuushäiriöt voivat pahentaa hikoilua ja stressiin liittyviä iho-oireita. Psyykkiset oireet liittyvät läheisesti dopamiinin ja serotoniinin puutteeseen aivoissa, mikä vaikuttaa myös autonomisen hermoston toimintaan.
Unettomuus ja univaikeudet, jotka ovat yleisiä Parkinsonin taudissa, vaikuttavat ihon palautumiseen ja uusiutumiseen. Iho uusiutuu pääasiassa yön aikana, ja krooninen univaje voi johtaa ihon harmauden, kuivuuden ja ennenaikaisen ikääntymisen merkkien ilmaantumiseen. Kognitiiviset oireet voivat vaikeuttaa säännöllisen ihonhoitorutiinin noudattamista. Vuoden 2026 tutkimukset korostavat kokonaisvaltaisen hoidon merkitystä, jossa huomioidaan sekä fyysiset että psyykkiset oireet osana Parkinsonin taudin hoitoa.
Miksi Parkinsonin potilas laihtuu ja miten se näkyy ihossa
Parkinsonin potilas laihtuu usein taudin edetessä useista syistä, ja laihtuminen vaikuttaa merkittävästi ihon kuntoon ja ulkonäköön. Tahattomia lihasliikereitä ja jäykkyyttä kokevat potilaat kuluttavat enemmän energiaa päivittäisessä toiminnassa – jopa 30–50 prosenttia enemmän kuin terve henkilö. Laihtuminen johtuu myös ruokahalun vähenemisestä, hajuaistin heikkenemisestä ja nielemisvaikeuksista, jotka vähentävät ravinnon saantia.
Kun Parkinsonin potilas laihtuu, ihosta tulee ohutta, kuivaa ja hauraampaa. Ihonalainen rasvakudos vähenee, mikä tekee ihosta ryppyisemmän ja riippuvamman näköisen. Laihtuminen voi paljastaa myös verisuoniston ja luuston rakenteita ihon alta, mikä lisää mustelmien syntymistä. Riittämätön ravitsemus heikentää ihon kykyä uusiutua ja korjata vaurioita. Proteiinin puute vaikuttaa kollageenin tuotantoon, mikä heikentää ihon kimmoiksuutta. Parkinsonin taudissa laihtumisen ehkäisy on tärkeää myös ihon terveyden ylläpitämiseksi – suositellaan proteiinipitoista ruokavaliota, pienempää ateriarytmiä ja tarvittaessa ravintolisiä.
Pitkälle edennyt Parkinsonin tauti ja iho-oireet
Pitkälle edennyt Parkinsonin tauti aiheuttaa vakavampia ja monimutkaisempia iho-oireita, jotka vaikuttavat merkittävästi elämänlaatuun. Taudin myöhemmissä vaiheissa liikkumisen rajoittuneisuus lisää painehaavojen riskiä, erityisesti lonkissa, pakaroissa ja kantapäissä. Pitkälle edennyt Parkinsonin tauti heikentää kehon kykyä reagoida paineeseen ja asennon muutokseen, mikä tekee ihon vaurioitumisesta todennäköisempää.
Inkontinenssi, joka on yleistä taudin myöhemmissä vaiheissa, altistaa iho-ongelmille perinealueella. Kosteus ja inkontinenssituotteet voivat aiheuttaa ihottumaa, hiivainfektioita ja ihon hajoamista. Syljenerityksen lisääntyminen eli sialorrhea voi aiheuttaa ihon ärsytystä leuan ja kaulan alueella. Parkinsonin taudin loppuvaiheissa vuodepotilailla esiintyy usein myös ihon haurastumista, turvotusta ja verisuonten haurautta. Asianmukainen ihonhoito, säännölliset asennon vaihdot ja erikoispatjojen käyttö ovat keskeisiä hoidon osa-alueita edistyneessä Parkinsonin taudissa.
Ihon hoito-ohjeet Parkinsonin tautia sairastaville
Parkinsonin tautia sairastavien ihonhoito vaatii erityistä huomiota ja säännöllistä rutiinia. Kasvojen puhdistus tulisi tehdä kahdesti päivässä miedolla, pH-neutraalilla puhdistusaineella, joka ei ärsytä ihoa tai pahenna seboroista dermatiitiä. Iho-oireiden hallinnassa on tärkeää käyttää kosteuttavia tuotteita, jotka eivät tukkii huokosia. Suomalaisessa ilmastossa talvella kosteusvoiteen käyttö on erityisen tärkeää kuivan sisäilman ja kylmän ulkoilman vuoksi.
Seboroisen dermatiitin hoitoon soveltuvat zinkkipyritionia tai ketokonatsolioa sisältävät sampoot, joita käytetään 2–3 kertaa viikossa. Hikoilua voidaan hallita säännöllisellä peseytymisellä, hengittävien luonnonkuituvaatteiden käytöllä ja viileän ympäristön ylläpidolla. Melanooman riskin vuoksi Parkinsonin potilaille suositellaan vuosittaista ihon kokonaistarkastusta ja aurinkosuojan käyttöä ulkoillessa. Ravinto on myös keskeinen osa ihon terveyttä – riittävä proteiinin, vitamiini D:n, C-vitamiinin ja sinkin saanti tukevat ihon uusiutumista. Nestetasapainon ylläpito vähintään 1,5–2 litralla päivässä on tärkeää ihon kunnon ylläpitämisessä.
Milloin hakeutua lääkäriin iho-oireiden vuoksi
Parkinsonin taudin iho-oireiden yhteydessä on tärkeää tietää, milloin tilanne vaatii lääkärin arviota. Hakeudu lääkäriin välittömästi, jos iholla ilmenee äkillisiä muutoksia, kuten nopeasti muuttuvia luomia, epäsymmetrisiä pigmenttimuutoksia tai verenvuotoa iholta. Melanooman riski on kohonnut Parkinsonin potilailla, joten epäilyttävät ihomuutokset tulee tutkia pikaisesti.
Myös vaikea seboroinen dermatiitti, joka ei reagoi itsehoitoon viikon sisällä, vaatii lääkärin arviota. Jos hikoilu on niin runsasta, että se häiritsee merkittävästi yöunta tai jokapäiväistä elämää, lääkityksen säätö saattaa olla tarpeen. Painehaavat tai ihon hajoaminen vaativat aina ammattilaisen hoitoa infektioiden ehkäisemiseksi. Iho-oireet, jotka pahenevat äkillisesti tai liittyvät muihin uusiin oireisiin, kuten kuumeeseen, turvotukseen tai kivuliaaseen punoitukseen, voivat viitata infektioon ja vaativat kiireellistä hoitoa. Suomessa Parkinsonin tautiin erikoistuneet neurologit ja ihotautilääkärit voivat tehdä yhteistyötä optimaalisen hoidon varmistamiseksi.
Related video about parkinsonin tauti ja iho-oireet
This video complements the article information with a practical visual demonstration.
Tärkeimmät kysymykset
Näkyykö Parkinsonin tauti kasvoista?
Kyllä, Parkinsonin tauti näkyy kasvoista ilmeikkyyden vähenemisenä eli hypomimiana, jota kutsutaan myös maskamaisiksi kasvoiksi. Kasvojen lihakset jäykistyvät ja ilmeet vähentyvät merkittävästi. Lisäksi ihosta tulee usein rasvaisempaa ja kiiltävää, ja nenän sivuille sekä kulmakarvojen alle ilmaantuu punoitusta ja hilseilyä seboroisen dermatiitin vuoksi. Silmien räpytys harvenee 15–20 kerrasta minuutissa jopa 3–4 kertaan, mikä antaa tuijottavan ilmeen. Nämä muutokset kehittyvät vähitellen ja ovat usein ensimmäisiä ulospäin näkyviä merkkejä taudista. Vuonna 2026 tekoälypohjaiset järjestelmät voivat tunnistaa näitä muutoksia jopa 72 prosentin tarkkuudella.
Miksi Parkinsonin potilas laihtuu?
Parkinsonin potilas laihtuu useista syistä: lisääntynyt energiankulutus lihasjäykkyyden ja vapinaisuuden vuoksi (30–50 % enemmän kuin terveillä), ruokahalun väheneminen, hajuaistin heikkeneminen, joka vähentää ruoan houkuttelevuutta, sekä nielemis- ja puremisvaikeudet. Myös lääkityksen sivuvaikutukset, kuten pahoinvointi, voivat vähentää ravinnon saantia. Laihtuminen heikentää ihon kuntoa, tekee siitä ohuempaa ja hauraampaa, vähentää ihonalaista rasvakudosta ja heikentää ihon kykyä uusiutua. Proteiinin puute vaikuttaa erityisesti kollageenin tuotantoon ja ihon kimmoiksuuteen. Laihtumisen ehkäisy proteiinipitoisella ruokavaliolla ja säännöllisillä aterioilla on tärkeää sekä yleisen terveyden että ihon kunnon ylläpitämiseksi.
Mistä tietää onko Parkinsonin tauti?
Parkinsonin taudin tunnistaminen perustuu motoristen ja ei-motoristen oireiden yhdistelmään. Tyypillisiä motorisia oireita ovat vapina levossa, lihasjäykkyys, liikkeiden hidastuminen ja tasapainovaikeudet. Iho-oireista seboroinen dermatiitti, rasvainen iho, liiallinen hikoilu ja kasvojen ilmeettömyys ovat yleisiä. Varhaisia ei-motorisia oireita ovat hajuaistin heikkeneminen (90 % potilaista), unen häiriöt, erityisesti REM-unihäiriö, ummetus ja virtsaamisvaikeudet. Diagnoosi tehdään neurologin kliinisellä tutkimuksella, ja tarvittaessa käytetään kuvantamistutkimuksia. Jos epäilet Parkinsonin tautia, hakeudu terveyskeskukseen tai neurologille arvioon. Suomessa keskimääräinen diagnoosiin kuluva aika on 1–2 vuotta oireiden alkamisesta.
Mikä altistaa Parkinsonin taudille?
Parkinsonin taudille altistavia tekijöitä ovat ikä (riski kasvaa merkittävästi yli 60-vuotiailla), sukupuoli (miehet sairastuvat 1,5 kertaa useammin), perinnöllisyys (5–10 % tapauksista on perinnöllisiä, erityisesti geenit LRRK2, PARK7 ja PINK1), altistuminen torjunta-aineille ja raskasmetalleille, pään vammat ja toistuvat aivotärähdykset. Suojaavia tekijöitä ovat säännöllinen liikunta, kahvin ja vihreän teen kulutus, tupakoimattomuus (paradoksaalisesti tupakoijilla riski on pienempi, mutta tupakointia ei suositella muiden haittojen vuoksi) ja terveellinen ruokavalio. Suomessa tutkitaan aktiivisesti ympäristötekijöiden yhteyttä tautiin, erityisesti maatalouskemikaalien osalta. Geneettinen testaus suositellaan, jos suvussa on useita sairastuneita.
Mitä iho-oireita Parkinsonin taudissa esiintyy ensimmäisenä?
Ensimmäiset iho-oireet Parkinsonin taudissa ovat usein hienovaraisia: ihon rasvaisuuden lisääntyminen kasvoilla, erityisesti T-alueella (otsa, nenä, leuka), pään nahan hilseilyn lisääntyminen ja hiusten nopeampi rasvottuminen, seboroisen dermatiitin varhaiset merkit nenän sivuilla ja kulmakarvoissa. Nämä oireet voivat ilmetä 5–10 vuotta ennen motorisia oireita. Muita varhaisia merkkejä ovat lämmönsäätelyn häiriöt, kuten äkillinen lämmön tunne tai yöhikoilu, sekä ihon tekstuurin muutokset. Varhaiset iho-oireet yhdessä hajuaistin heikkenemisen kanssa voivat auttaa tunnistamaan taudin varhaisessa vaiheessa, mikä mahdollistaa aikaisemman hoidon aloituksen ja paremmat hoitotulokset.
Miten Parkinsonin taudin iho-oireita hoidetaan?
Parkinsonin taudin iho-oireiden hoito on monimuotoista: seboroista dermatiitiä hoidetaan zinkkipyritionia tai ketokonatsoliashampooilla 2–3 kertaa viikossa ja tarvittaessa miedoilla kortikosteroidivoidilla. Rasvaista ihoa hallitaan säännöllisellä puhdistuksella pH-neutraaleilla tuotteilla ja rasvattomilla kosteusvoiteilla. Liiallista hikoilua vähennetään optimoimalla Parkinsonin lääkityksen ajoitusta, käyttämällä hengittäviä vaatteita ja ylläpitämällä viileää ympäristöä. Kuivaa ihoa hoidetaan säännöllisellä kosteuttamisella, erityisesti talvikaudella. Parkinsonin lääkityksen säätö voi merkittävästi parantaa autonomisia oireita ja sitä kautta iho-oireita. Ravitsemus, riittävä nesteytys ja ihon säännöllinen tarkkailu melanoomien varalta ovat keskeisiä. Suomessa ihotautilääkäri ja neurologi voivat tehdä yhteistyötä optimaalisen hoidon varmistamiseksi.
| Iho-oire | Esiintyvyys | Hoitosuositus 2026 |
|---|---|---|
| Seboroinen dermatiitti | 18–60 % potilaista | Zinkkipyritioni-shampoo, ketokonatsoli, miedot kortikosteroidit |
| Liiallinen hikoilu | 30–50 % potilaista | Lääkityksen optimointi, viileä ympäristö, hengittävät vaatteet |
| Rasvainen iho | 40–60 % potilaista | Säännöllinen puhdistus, rasvaton kosteusvoide, retinoidihoito |
| Kasvojen ilmeettömyys | 70–90 % potilaista | Kasvojen lihaksiston harjoitukset, optimaalinen dopamiinihoito |
| Lämmönsäätelyn häiriöt | 40 % potilaista | Lääkityksen säätö, asianmukainen vaatetus, ympäristön hallinta |